Huti ja osuma

Näin sitä helposti taas saa muistutuksen että vaikka ennuste näyttäisi pitkän aikaa samaan paikkaan ukkosia, voi se silti viime hetkellä pompata aivan eri paikkaan. Näin kävi pari päivää takaperin, ajelin Paltamoon asti odottelemaan ensimmäisiä soluja. Tutkassa alkoi kuitenkin näkyä aktiviteettia paljon etelämpänä, Pielaveden ja Kiuruveden välillä. Ennuste päivittyi ja kuinka ollakkaan kaikki ukkoset olivat siirtyneet siinäkin melkein takaisin Kuopioon.. Onpa kiva!

Kauhealla kiireellä kamat kasaan ja takaisin etelään. Taktinen 200 kilometrin hienosäätö todellakin kannatti sillä ukkosia alkoi nousta melko nopeassa tahdissa. Ensimmäinen solu pullahti Vieremän pohjoispuolelle. Iisalmessa odotellessani se oli helppo kohde.

_1D33458 - _1D33466

Päivän ensimmäinen solu

_1D33542

Edessäpäin oli melko piirteetöntä, silti kivasti salamointia.

Tämän solun kuoltua tutkassa näkyi kaksi varsin voimakasta ja pistemäistä sadealuetta. Pohjoisempi olisi matkannut Kajaaniin ja eteläisempi taas oli aavistuksen Kiuruvedeltä pohjoiseen. Päätin lähteä eteläisemmän perään ja se oli oikea ratkaisu. Solusta kehittyi melko nopeasti runsaasti salamoiva, potentiaalinen supersolu jossa näkyi selvä hook echo.

Nousuvirtaus pyöri melkoisesti ja puurännissä ajelu sai ihan uusia ulottuvuuksia kun jouduin (vai pääsin) vähän turhankin lähelle. Puuskarintamaa sai ajaa karkuun noin 5 minuutin välein, kunnes joutui taas siirtymään ainakin kymmenkunta kilometriä pitkin kuppaisia hiekkateitä. Puurännissä syöksyvirtauksen ja jopa trombin mahdollisuus ei kuulu suosikkiaiheisiini ainakaan kovin läheltä katsottuna, joten ajelin niin kovaa kuin vain uskalsin. Jousitus oli paikoin aika lujilla, mutta kyllähän Volvo kestää? Harmi vain, että solun voimakkaimmasta vaiheesta ja myöskin parhaasta rakenteesta ei jäänyt kummaista dokumenttia kuvauspaikkojen puutteen ja karkumatkan hektisyyden takia. Pienen videonpätkän siitä kuitenkin sain autosta käsin. Se näkyy Youtubessa noin 6 minuutin kohdalla: https://www.youtube.com/watch?v=2ddUXG-f4Lg

Mainokset

Yösetsiä

Eipä kovin ihmeelliseltä näyttänyt ennusteet – mutta tutkassa alkoi kuitenkin tapahtumaan alkuillasta. Ensimmäinen solu huiteli tosin kovaa kyytiä kohti Joensuuta joten jäin vartomaan mitä lännempänä tapahtuu. Myöhemmin illalla Jyväskylästä luoteeseen alkoikin kipinöimään. Solu sai pontta matalapaineesta joka painoi sitä kohti koillista – suoraan ohi Kuopion pohjoispuolelta.

Vähän ennen puoltayötä olikin heikkoa salamointia tarjolla ja jopa hieman rakennetta. Vyörypilveksi nyt en vielä uskalla kutsua – mutta sinnepäin.

Superpäivä

Ukkosten suhteen on ollut melko vaisua, takana on kolme chasepäivää. Varsinaisesti ainuttakaan täyttä bustolaa ei ole tullut mutta kuuropilvissä jotka lässähtävät nenän eteen ei ole kauheasti kehumista – saati aineksia blogipostaukseen.
Maanantain ennusteet kuitenkin näyttivät aivan toisenlaista tilannetta, sääjargonista kiinnostuneet voivat lukea myrskyvaroitus.com:in kuvauksen tilanteesta täältä. Kyseessä oli melko pieni määrä konvektion käytettävissä olevaa energiaa, mutta siihen liittyi myös kovat tuuliväänteet.

Jo viikonloppuna seurailin melko tiiviisti säämalleja, jotka ennustelivat maanantaille melko hyvää ukkospäivää. Luottamus ennusteisiin kasvoi ennestään kun myrskyvaroitus.com päivittyi sunnuntaina, ennustaen ns. low CAPE hing shear tyyppistä nauhamaista ukkosrintamaa joka kulkisi melkolailla pohjois-etelä suunnassa.

Havaintopaikaksi valikoitui Kotaharjun näköalatorni, kolmisen tuntia odoteltuani konvektio starttasi ennusteen mukaisessa aikataulussa. Ensimmäinen solu oli totaalisen mössähtänyt, se ei edes satanut kun se lipui ylitseni. Tässä vaiheessa alkoi hiipimään jo mielessä onko paikka sittenkin huono. Etenkin kun puolisen tuntia myöhemmin Iisalmessa alkoi näyttää lupaavalle ja evästauon yhteydessä toisen bongarin kanssa harkittiin jo vakavasti epätoivoista ryntäystä sen solun perään. Ei lähdetty kuitenkaan ja hyvä niin, sillä Siilinjärven pohjoispuolella alkoi tapahtumaan ja liikesuunta oli juuri passeli havaintopaikallemme.

Kun nousin torniin uudemman kerran katsomaan mitä horisontissa tapahtuu, sadeseinän sisältä alkoi paljastua struktuuria. Ensin epäiltiin vyörypilveä sillä siitä ei kaukaa oikein ottanut selvää mikä riekale on tulossa kohti. Vyöry se ei kuitenkaan ollut vaan juuri parhaalla paikalla pilven nousuvirtaus kehitti komean seinäpilven! En ole ennen nähnyt suomessa vastaavaa ja kokeneempienkin bongarien mukaan kyseessä on melko harvinainen ilmiö, oikeissa olosuhteissa tuosta olisi voinut tulla vielä trombikin – kai.

_1D31134 - _1D31138

Seinäpilvi muodostumassa

_1D31172 - _1D31174

Kuten kaikissa huonoissa mainoksissa sanotaan – eikä siinä vielä kaikki! Tämän ukkosen perässä oli tulossa melkein heti perään toinen mörkö. Rakeista valkea sadeseinä lähestyi ja (onneksi) tämäkin pilvi meni samaa reittiä kaartaen tornista ohitse. Katselupaikalta olikin aika hauska seurata kun lähimaasto saa oikein kunnon pesun ja linkouksen samalla kun itse pääsee ihailemaan solujen parhaita struktuureja ilman pisaraakaan vettä tai rakeita.

Näiden kahden jälkeen tällä paikalla ei juurikaan ollut hönkää tarjolla, joten vaihdettiin maisemaa kohti etelää jossa saatiin vielä kivan näköinen alasinpilvi kuvattua ennen kahvitaukoa ja kotimatkaa.

_1D31249.jpg

Päivän viimeinen solu osoitti jo hyytymisen merkkejä, ihan nätin alasimen silti jaksoi työntää.

Kurkkaa Youtubesta chasevideo: https://www.youtube.com/watch?v=3KnHPIAoyDY

Huhtikuun havaintoja

Laitepäivät on takanapäin ja vaikka havaintosäätä tapahtuman aikaan oli niukasti muutamia piirroksia sain tehtyä – vain perjantai aamuyö oli selkeää ja silloinkin suuren kosteuden takia taivas ei ollut täysin pimeä. Astrofoxilla kuitenkin oli ilo katsella Messierin luettelon kohteita vaikkei nyt mitään ”hardcore” havaintoja päässytkään kelin takia tekemään.

Revontulia on myös näkynyt pitkästä aikaa – pienimuotoinen yllätysnäytelmä sattui kohdalle 9.4. Timelapsen samalta yöltä pääsee näkemään Youtube -kanavaltani.

_1D38285.jpg

Kerää koko sarja!

Selkeitä öitä on viime aikoina riittänyt niin ettei yksittäisen blogipostauksen tekemisessä ole oikein järkeä, niitä tulisi joka ilta. Tässäpä siis tavallisesta poiketen eri öiden havaintoja.
Kuuta olen kuvannut nyt melko ahkerasti, pakkasta on sen verran ettei omalle observatoriolle mökin lämmitykseen ja kaikkien kamojen roudaamiseen ole nyt kovinkaan paljoa intoa. Tosikuvaajillahan on onneksi asiat niin hyvin että ne valitsee vain mieluiset laitteet ja lampsii seuraavalle tornille tai kuvaavat suoraan kotisohvalta.

Alkajaisiksi 20. Helmikuuta kuvattu kuumosaiikki, en ole yleensä koko kuuta kuvannut mutta ohuehko sirppi on vielä datamäärältään järkevä käsitellä. Alkuperäisen kuvan resoluutio on n. 60mpix.

kuu-mosaic-20-2-2018-850nm-IR-pass-ASI1600MMC-500frames-per-panel-4panels-SHARPEN

Huuhanmäen 12″ f/10 SCT, ASI1600MM-C, 850nm IR-pass

Kaksi päivää myöhemmin suuntasin jälleen Härkämäen observatoriolle, jossa syntyi komeetta ja supernovahavaintojen lisäksi ihan kiva kuva Messier 66 galaksista ja ”kysymysmerkkisumusta” (NGC 7822).

Jälleen kaksi päivää siitä tuli selkeää, koitin kuvata tähtiviirut eräässä venerannassa, yllättävän paljon se maapallo kerkeää pyörimään parin tunnin aikana. Tähtitaivas oli kuusta huolimatta aina yhtä kivan näköinen, näkyipä petäjien lävitse melko kirkas tulipallokin! Se oli tietysti juuri päinvastaisessa suunnassa joten itse kuviin siitä ei jäänyt sen enempää jälkeä kuin pierusta saharaan.

integration.jpg

1D mark III + 8mm samyang

Seuraavana selkeänä yönä palasin takasin kuun pariin Huuhanmäelle, seeing oli melko hyvä ja nyt sain ensimmäistä kertaa näkyviin muutamia pieniä kraatereita Plato -kraaterin pohjalta. Visuaalisesti ne havaitsinkin viime helmikuussa. Silloin tosin ei ollut kuvausvermeitä matkassa.

AllSky_223629_26_02_18_pipp_AS_f100_g4_ap4271

Copernicus

plato-26-2-2018

Plato ja Sinus Iridum

Mitäpä olisi tämän blogin havaintoraportit ilman ”tylsiä käyriä” – kirsikkana kakun päällä tänä yönä Härkämäen vermeillä kuvattu uunituore valokäyrä (31) Euphrosyne -asteroidista. Valonvaihtelu on vain 0.03 – 0.04 magnitudia, se on toistaiseksi pienin ero jonka olen mitannut. Foliohattu päähän ja baanalle.

GRB 180205A – gammapurkauksen jälkihehku

5.2. tehtyjä havaintoja tämäkin, aluksi luulin että kohde ei näy lainkaan osavalotuksissa. Kumminkin pinotusta kuvasta se erottui ”selvästi”, kun vain venytti riittävästi.
Ottaen huomioon että kohteeseen on matkaa 9 miljardia valovuotta ei voi olettaa kovin upeaa lopputulosta. Havaittu se on kumminkin, kirkkaus lienee n. 19.5 magnitudin tienoilla. Pääsipä tämä myös Härkämäen observatorion uutisiin.

 

Havaintoja Härkämäeltä 5.2.2018

Vuoden toinen kutakuinkin kelvollinen havaintoyö tuli jälleen vietettyä Härkämäen observatoriolla. Pilvet tulivat kuokkimaan puolen yön maita ja syksyn huippuhyvistä seeingeistä on jälleen palattu takaisin perinteiseen muhjuun. Kuvasin kuitenkin parempien ideoiden puutteessa Messier 81 galaksista nopean värikuvan ja lisäksi toisella teleskoopilla C/2016 R2 (PANSTARRS) komeettaa joka näkyi nyt huomattavasti paremmin kuin viime kerralla. Liekkö komeetta kirkastunut tai sitten viime kerralla ilmassa oli jotain töhnää, joka tapauksessa maailmalla kuvatuissa kuvissa näkyy että komeetta on edelleen melko kirkas, pyrstö jatkuu reilusti yli kuva-alan.