Ikuisuusprojektin pikkuveli

Taannoin kirjoittelin KjPn8 -planetaarisesta sumusta. Kun sen nyt olen mielestäni saanut riittävän hyväksi (kohteen himmeyden huomioiden) aloitin uuden kohteen kimpussa Härkämäen observatoriolta käsin.

Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Jones-Embersson 1, planetaarinen sumu Ilveksen tähdistössä. Etäisyys maahan on 1600 valovuotta ja sumun keskellä näkyy poikkeuksellisen sininen valkea kääpiö. Sinäänsä jo saavutus että koko keskustähti edes näkyy, sillä sen kirkkaus on 16.8 magnitudia.

Kalustona edelleen sama setti kuin KjPn8 kanssa, eli 16″ f/8 Meade SCT, Paramount ME ja SBIG STT8300M.

Ha = 24x600s
OIII = 10x600s
SII = 4x600s

je1

PLN164+31.1

Kohteen kuvaaminen on erittäin haastavaa värikuvaksi asti. Toki himmeät kohteet ovat sitä aina, mutta SII ja OIII valon puute suhteessa H-alphaan aiheuttaa käsittelyssä päänvaivaa. Varmaan tämä kohde vaatisi ainakin 4h Ha ja 6h OIII valoa lisää jos haluaisi jotain järkevää saada aikaan.

SII on tähtiä lukuunottamatta ihan toivoton. Kaikki allaolevat on ihan tappiinsa asti venytettyjä, invertoituja masterpinoja. Kuten arvata saattaa kohinanpoistoa oli pakko tehdä enemmän kuin laki sallii, lopputulos on aika muovinen.

Kuvasin myös samana yönä 4 Vesta asteroidista fotometriaa. Taaskaan ei tullut kokonaista käyrää, viime kerralla meni pilveen ja tällä kertaa tuli observatorion seinä vastaan. Kolmisen tuntia kuitenkin murikan pyörimistä taltioitui käyrän muotoon.

Kiitokset Veli-Pekka Hentuselle datan käsittelystä, omat taitoni eivät vielä siihen riitä. Viidakkorumpu kertoo että ensi kuussa olisi fotometriatyöpaja Artjärvellä. Jospa pääsisi sinne oppiin niin voisi alkaa itsekkin vääntämään käppyröitä.

4Vesta-1722017.png

Boring-Simon v2.0

Observatorioni kuvausputkelle suunnittelin jo kesäksi pientä tuunausta, toteutin sen kuitenkin jo nyt koska agregaatti on edelleen huollossa. Läppäri siis kyykkää pakkasessa tunnin parin päästä, eipä siinä kerkeä paljoa kuvaamaan.

Virtaa odotellessa kaksi pääasiallista ongelmaa tuli mieleen putken käytössä: tarkentaminen ja filttereiden vaihto. Kumpikin tapahtui käsipelillä alunpitäen, tarkentimen moottori pyöri käsikapulasta ja filtterit vaihdettiin lokeroon käsipelillä.

No olisihan se mukavaa jos kumpikin onnistuisi lämpimästä mökistä käsin. Tilaukseen siis lähti StarLight Xpressin 5 x 2″ filsupyörä ja Hauholta tarttui matkaan USB focus V3. Jälkimmäisen sovittaminen kaukoputkeen oli melko hankalaa kun en ihan periaatteesta halua maksaa 100 euroa sopivan mittaisesta alumiinin palasesta. Hyvät katteet varmaan noilla hinnoilla.

Muutaman tunnin turaamisen jälkeen näytti tältä. Putki tosiaan piti irroittaa ja koppi näyttää nyt melko autiolle. Kuvasta poiketen virittelen kopin seinään etäohjattavaa flättipaneelia.

Ihme kyllä innostuin myös hetkeksi kuvaamaan tähtiä järkkärillä, kun kerrankin opiskelujen ohessa siihen oli aikaa. Motokuskiksi valmistuminen vuodessa on aika kova vaatimus ja sen myötä koulutus on intensiivistä. Pitäisi kohta lähteäkkin iltavuoroon ja yrittää olla upottamatta konetta suohon.

Huippuseeingissä äimistelyä

Olen moneen kertaan manannut Suomen huonoja kelejä, on pilviä ja välillä sataa sammakoita. Jää siis tolkuttomasti aikaa hoonata laitteiden kanssa, tälläkin hetkellä pöydällä odottaa ensi kaudelle parempi tarkennussysteemi Boren-Simoniin. Kapulallinen moottori olisi tarkoitus vaihtaa USB:lla toimivaan jottei tarvitse käydä erikseen observatoriolla tarkentamassa ennen kuvaussession alkua.

Kuvausvehkeiden virittelyn ohessa pelkkä visuaalihavainnointi yksinkertaisella dobsonilla on suorastaan terapeuttista, pari yötä sitten kelikin oli minun havaintohistoriani parhaimmistoa ellei jopa paras. Ilmakehän väreilyä oli todellä vähän ja läpinäkyvyyskin huippuluokkaa.

_mg_4551

(Pakollinen klisee lampun kanssa, enää puuttuu linnunrata ja ulvova susi kuun edessä)

Kuu, niin harmillinen kuin se syvän taivaan havainnointiin onkin, näytti hurjan hienolta 30cm dobsonin läpi. 200x suurennus ei lepattanut ollenkaan ja kestipä keli tyrkätä melkein 400x suurennuksenkin ilman ongelmia. Rima Hadley erottui vaivatta loivasta valaistuksesta huolimatta, Vallis Alpes ja etenkin Plato oli mykistävän terävä ja erottuipa Platon pohjalta peräti viisi pienempää kraateriakin. Pienimmän koko on vain 1.9km!

Kun keli kerta oli näin hyvä piti koittaa ilman muuta kaksoistähtiäkin, Rigel halkesi helposti mutta Sirius B jäi edelleen näkemäti. Lohdutuspalkinnoksi etsin okulaariin Sigma Orionis tähtijärjestelmän johon kuuluu neljä tähteä. Kaikki erottuivat nätissä rivissä.

Evästaukoa pitäessä läheisessä kodassa harrastajakollega onnistui polttopuukassin pohjalta tipauttamaan päästäisen roskaämpärin pohjalle. Melkoinen hyyryläinen, vapautustuokion jälkeen se vielä kävi juoksentelemassa kodan lattioita pitkin kunnes katosi läpivientiputken kautta pihalle.

_MG_4535.jpg

Hauhon tapaaminen 2017

Jälleen kerran järjestettiin ainakin itselleni yksi vuoden kohokohdista harrastuksen parissa, eli Hauhon digi / järkkäritapaaminen. Nimi on ummikolle hieman harhaanjohtava, mutta tähtivalokuvauksesta on siis kyse. Hieman laitepainotteinen ”miesten marttakerho”, kuten eräs tapahtumaan osallistujista luonnehti.

Alkajaisiksi otettiin leikkauspöydälle Huuhanmäen tornin EQ8, siinä on ollut ongelmia jo alusta alkaen. GoTo heittelee erittäin oudosti ja myyjä suosittelikin sitä että avaisimme sen ja katsoisimme löytyykö jotain ilmeistä vikaa. Kuitenkin kaikki piuhat oli kiinni, ei löytynyt kylmiä juotoksia, enkooderien lukupinnat on puhtaat kuten myös itse enkooderit.

1

Älä kysy onko kapulassa asetukset ja aika oikein. Ne on. Tämä on kysytty aika moneen kertaan viimeisen kahden kuukauden aikana.. Kai se sitten pitää lähettää takaisin, pitäkää tunkkine britit.

Komakallion gurut toivat näytille erittäin pätevän näköisen ”komahubin”. Speksit voi jokainen lukea kuvasta itse ja viidakkorumpu kertoo että näitä saisi ehkä jopa tilattua valmiina mötikkänä. Etäkäytettävissä systeemeissä on varmasti käyttöä enemmän kuin osaa kuvitellakkaan.

Paikalle ilmestyi myös erittäin mielenkiintoisia kaukoputkia, ensin Officina Stellaren valmistama Veloce RH200 sekä Orion ODK 12″ Dall-Kirkham tyyppinen putki. Myös omatoiminen peilien pesu oli mahdollista tonkalla tislattua vettä.


Luentojen aiheina oli mm. muutaman harrastajan havaintosuojat (tai siis Timpen tapauksessa pommisuoja kun on niin vankasti rakennettu). Hieman oijottiin myös käsityksiä kuvien väreistä sekä vakioaiheena taas kerran PixInSight. Se on kyllä sellainen ohjelma että Vehnae ja Naavis saa neuvoa meitä tavallisia kuolevaisia vielä monet vuodet.

20170204_131627

P.S.
Niin kyllä, kuvien laatu on surkea. Eräs sankari kun muisti varmistaa että järkkäri on matkalaukussa mukana vasta perillä. Kännykkä ja pimeä luentosali ei ole optimaalinen yhdistelmä.

Venus 28.1.2017

Venus on parhaillaan hyvin havaittavissa. Amatööriastronomeja iltataivaalla näkyvä ”tähti” työllistää kun joka toinen ohikulkija sitä kysyy. Eikä ihme, onhan se niin kirkas että päivätaivaaltakin sen erotin helposti kun vain tiesi minne katsoa.

Värikuvaan mieluiten tarvitsisi kolme eri suodinta, kuitenkaan Venuksen kanssa on ihan sama onko nokalla luminanssi vai jokin väri. Se on silti vain valkea sirppi. Ainoastaan UV valossa voi tallentaa hyvin heikkoja pilvimuodostelmia ja IR toimii taas hyvänä lääkkeenä seeingin kampittamiseksi.
Sininen ja punainen siis löytyy, mistä vihreä? Tein sen keinotekoisesti sotkemalla 35% IR kanavaa 65% UV kanavaa. Ihan raamatun mukainen siis kuva ei ole, mutta onpahan sentään jotain yksityiskohtia. IR kanavaa piti hieman vähentää sillä se peittäisi muuten alleen heikot kaasukehän piirteet.

venus-ir-uv-synthg35-ir_65-uv-edit-2

Talkoohommissa

Oman observatorioni laitteisto odottaa vielä uutta virtalähdettä niin täytyi hieman soveltaa että saan hyvältä näyttävän keliennusteen käytettyä hyödykseni. Onneksi Tähtikalliolla sattui olemaan talkooviikonloppu juuri samaan aikaan joten sinne siis.

Ensimmäisen yön alkuilta oli melko pilvinen mutta kymmenen jälkeen kirkastuikin sitten aamuun asti. Harmikseni läpinäkyvyys oli varmaan koko havaintohistoriani huonoin, aamulla kuulin että järjestelmäkameralla maisemakuvissa oli näkynyt ilmahehkua. Se siis selittääkin miksi etelätaivaalta sai tuskailla ihan urakalla ennen kuin sain mag. 12 kohteita näkyviin edes ääreisnäöllä. Pohjoistaivas oli sentään hieman puhtaampi.


Auringon laskiessa myös Venus ja Mars laskivat pikkuhiljaa horisonttiin. Jäi hieman kaivelemaan etten tehnyt Venuksesta piirrosta, sillä mielestäni lähellä terminaattoria alaneljänneksessä näkyi hieman tummentumaa joka voisi olla Venuksen kaasukehän muotoja? Ensin pidin asiaa ”averted imagination” tyyppisenä illuusiona, ”kunhan kuvittelen”. Mainitsin kuitenkin viereiselle havaitsijalle ja hän oli hieman samoilla linjoilla. Ehkä siellä jotain olisi.
Seuraavana aamuna katsoin Taivaanvahtia ja kuinka ollakkaan joku oli kuvannut Venusta samana iltana jopa melkein samalla kellonajalla. Havaintoon liitetyssä kuvassa samassa kohtaa sirppiä näkyi tummempi laikku.
En nyt välttämäti väitä 100% varmaksi että mitään poikkeavaa tasaisen valkeassa sirpissä  näkyi, mutta semmoinen kutina jäi kuitenkin. Ensikerralla kyllä piirrän sen.

Sisätiloissa oli luonnollisesti lupsakka tunnelma kuten aina. Nähtävillä oli niin sateliitin pienoismallia kuin auringon pintalämpötilan mittaustakin. Muut eivät millään meinanneet uskoa että auringon pintalämpötila on oikeasti 18.4 celsiusta.. 😉

Myös Allunalla havaittiin molempina öinä (pääasiassa komeettoja, joista 41P/Tuttle-Giacobini-Kresak on suomen ensimmäinen havainto), kuvaustiiminä allekirjoittanut, Hannu Määttänen, Kari Laihia, Janne Voutilainen ja Veikko Mäkelä.

Hyvin alkaa tämäkin…

Joo-o, 2017 ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista. Vasta 8 päivää mennyt ja tässä lyhyt kertaus mitä kaikkea on tullut tehtyä.

Menin observatoriolle kuvaamaan, ennen sitä lämmitin mökkiä. Hella työnti savut sisään, kun sain sen vihdoin vetämään ja vältyin häkämyrkytykseltä kävin hakemassa lisää puita.
Housut halkesi.. Ulkonahan oli vain -25C pakkasta, hyvästä tuuletuksesta johtuen kannoin puut tavallista rivakammin sisälle ja kävin nykäisemässä agregaatin pyörimään. Ei mennyt kuin tunti ja kuinka ollakkaan öljyt oli tullut pihalle ja lohko haljennut.

No niin, se siitä kuvaamisesta / katselusta sitten. Läppärihän kyykkää tunnissa noissa pakkasissa ilman latausta. Purkaessani 100mm akromaattia jalustalta siitä hajosi kolmijalan lukotkin. Korkeuden puolesta se sopisi nyt hobitille.

Seuraavana päivänä suuntasin sitten Härkämäkeen kuvaamaan, ensimmäisenä iltana kupua kääntäessäni polvi meni sijoiltaan. Älä kysy miten tuo on edes mahdollista.
Niin, ja tätä kirjoittaessani kaadoin vesilasin näppikselle. Perkele että menee lujaa.