Viemäriputkiastronomiaa

Tilasinpa jokunen viikko sitten Ebaysta spektrihiloja. 1.5e kappalehinta ei päätä huimannut, suunnitelmissa oli auringon spektrin lähempi tarkastelu.
Samalla kun kävin muilla ostoksilla sattui hyppysiin mainio runko spektroskoopille, muovinen viemäriputki on kevyt ja kestävä sekä mikä tärkeintä siihen tarttuu jeesusteippi. Muutahan ei tarvita kuin toiseen päähän ohuen ohut (suora) rako, toiseen päähän spektrihila ja 20 asteen kulmaan ”okulaari” joka siis tässä tapauksessa on pahvinen putkenpätkä.

_MG_4917.jpg

Edellämainitulla viritelmällä saa naapurit vieroksumaan sinua lopullisesti (kuka nyt ei katsele parvekkeelta viemäriputkella taivaalle?). Mutta pääseepähän näkemään Fraunhoferin viivoja. Nämä viivat ovat siis absorptioviivoja valonlähteestä. Niistä voidaan päätellä mitä aineita vaikkapa tähti pitää sisällään. Pitänee myös hehkuttaa että kyseinen laite ei ole keliriippuvainen kunhan on vaan tarpeeksi valoisaa. Pilvet eivät toimintaa haittaa lainkaan.

Mielenkiintoinen optinen ilmiö näkyy kuvassa viivojen lisäksi, vaakasuorat paksut viivat fokusoituvat eri pisteeseen kuin absorptioviivat. Ei hajuakaan miksi, hilassa tuskin on vikaa joten olisiko valorako sitten jotenkin huono. Ebaysta saisi halvalla parempia kuin tuo alumiiniteipistä kyhäämäni, pitänee varmaan pistää tilaukseen.

_MG_4856.jpg

Laitepäivät 2017

Laitepäivien havaintoja ja tunnelmapaloja. Jälleen kerran lupsakka meininki ja paljon mielenkiintoista asiaa, mm. Space Engine -ohjelmisto sekä jutustelua Tähtikallion tornien elektroniikasta hieman syvällisemmin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Allunan havaintoja, kuvaustiiminä Kari Laihia, Veikko Mäkelä ja allekirjoittanut. Omituista kyllä en tullut tehneeksi yhtään piirroshavaintoa koko aikana.

Galaksit räjähtää

Härkämäellä taas kerran, tällä kertaa päätin tehdä muutaman ”nätin” kuvan vaihteeksi tutuista kohteista. Ajokoirien tähdistössä on muutamia kivoja galakseja ja se on sopivasti korkeallakin.

Seeing oli pitkälti vaihtelevaa ensimmäisenä yönä, FWHM näytti n. 8-10 luokkaa kunnes tunti ennen pilvien saapumista tulikin paras seeing jota minä olen taltioinut Härkämäeltä. FWHM 5.1 – 5.4 vähän yli 50 minuutin ajan! Siitä ei kuitenkaan juuri ollut iloa, päin vastoin haittaa sillä sinisen kanavan tähdet olivat paljon pienempiä kuin punaisen. Pinotessa se taas aiheutti värivirhettä tähtiin. Onneksi se oli helppo poistaa Lightroomissa.

M51-LRGB-STF-Edit-Edit

Messier 51

Seuraavana yönä keli oli keskiarvoltaan selvästi parempi, ilmakehä oli melko rauhallinen ja data tasalaatuista. FWHM oli 7-8 luokkaa. Kohteeksi valikoitui valasgalaksi.

NGC4631-masterLRGB-STF-Edit-3

NGC4631

Valasgalaksin suunniteltujen kuvausten jälkeen vilkaisin taivaskameraa, siinä lipui pilvilautan raja jo selvästi kohti zeniittiä. Kerkesin kuitenkin vielä kuvaamaan kokonaista kahdeksan minuuttia komeetta 41P/Tuttle-Giacobini-Kresak:ia ennen pilvien saapumista. Onpahan ainakin kaikki kuvausaika hyödynnetty.

integration

Comet 41P/Tuttle-Giacobini-Kresak

Havaintoja Maaningalta 19.3.2017

Pistetäänpäs vielä sunnuntain havaintoraporttia kehiin. Kävin Maaningalla pitkästä aikaa, heti alkuun ongelmaksi muodostui tienpätkän kunto joka johtaa parkkipaikalle. Auraamatonhan se oli joten putkea joutui kantamaan 20 metriä autolta, eipähän tullut kylmä putkea pystyttäessä. Myöskin Murphy maalaili hiukan piruja taas seinälle, kun aukaisin pääpeilin laatikon humahti se hetkessä huuruun! Piti purkaa apupeilille rakentamani tuuletin ja puhallella sillä peili puhtaaksi.

Pienen jumppatuokion arvoista se kuitenkin oli, pääsin jonkinlaiseen flow tilaan ja löysin yllätyksekseni aika ison määrän kohteita ulkomuistista: 26 Messieriä,  kolme NGC galaksia sekä kuusi kaksoistähteä. Granaattitähteä katselin myöskin. Piirsin myös M97 ja M108 kaksikon. Havainnot täytyi lopettaa puolen yön kieppeissä kun apupeili alkoi jäätymään – eipä havaintohorisontissa oikeastaan kohteita enää ollutkaan jotka olisin ilman tarkempia karttoja löytänyt.

Galaksihavaintoja Oinosenmäeltä

En ole juuri hyvissä olosuhteissa päässyt omaa dobsoniani käyttämään. Nyt innostuin kuitenkin, kun kuuton yökin oli tulossa (ja kuvausputki remontissa). Puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuin Oinosenmäen päälle, sieltä on melko hyvä havaita vähän joka suuntaan ja valosaastettakaan ei ihan tuhottomasti ole.
Pystyttelin dobsonia ja samalla viimeiset pilvilautan palaset lipuivat ohi. Juuri kun olin saanut kaiken valmiiksi niin nousi minuuteissa aivan jumalaton sumu – edes Jupiteria ei näkynyt! Onneksi se hälveni yhtä nopsaan kuin tulikin ja kympin maita pääsi jo havaitsemaan. Illan teemana oli galaksit, joten tässäpä näitä.

M106 oli positiivinen yllätys, se on hieman erikoisen mallinen visuaalisesti. Keskusosa muodostaa hieman venähtäneen S mutkan ja ympärillä on himmeämpää töhnää. M109 oli taas näitä perinteisiä utuläiskiä. Leijonan kolmikon NGC3628 sisällä näkyi selvä tumma juova, ei ihmekkään sillä hampurilaisgalaksiksi tituleeraavat maailmalla. Euron juusto ja kola jäillä?

Fotometriatyöpaja 2017

Tähtikalliolla järjestettiin harvinaisempaa herkkua tänäviikonloppuna – oma tapaaminen fotometriasta kiinnostuneille. Aihe on erittäin mielenkiintoinen sillä ”kivojen kuvien” tieteisarvo on aika mitätön ja täysikuun aikaan on aina sama tuskailu kun ei oikein kapeakaistassakaan löydy mitään kuvauskohdetta johon ei tulisi puolen kuvan kokoinen gradientti kuusta.

Fotometriassa kuvien taas ei tarvitse olla mitenkään tasoiteltuja tai hyvän näköisiä, kunhan siitä saa mitattua kohteen kirkkauden. Tällä voidaan määrittää vaikkapa kohteen pyörähdysaika, seurata kirkkausennusteiden kehittymistä tai jopa mallintaa kappaleen muoto. Mahdollisuuksia on siis moneen.

_DSC0620

Allunan kamera on erittäin lineaarinen ja herkkä. Se soveltui tähän tehtävään todella hyvin kuusta huolimatta. Havaitsimme muuttuvia tähtiä (Delta Scuti) sekä komeettoja. Jälkimmäisistä ei ainakaan vielä ole käppyrää tarjolla sillä komeetat ovat todella vaikeita prosessoitavia valokäyräksi asti.

Allunan kuvaustiimi:
Kari Laihia, Veikko Mäkelä, Jorma Ryske, Timo Kantola, Janne Voutilainen, Tapio Lahtinen sekä allekirjoittanut.

Aurinkokuntatapaaminen 2017

Tähtikalliolla perinteiseen tyyliin järjestetty aurinkokuntatapaaminen sattui (jälleen kerran) kirkkaan kelin aikaan. Astrofoxilla tehtyjä piirroshavaintoja kertyikin aimo kasa, valitettavasti Allunan kupu temppuili ja sillä ei tällä kertaa havaittu isommalti.

Niin, ja ilmeisesti tein Suomen ensimmäisen visuaalihavainnon komeetta Johnsonista. Ainakaan Taivaanvahdissa ei ollut yhtään havaintoa joka ei olisi ollut valokuva. Nyt voi siis laittaa foliohatun päähän ainakin puoleksi tunniksi. 🙂