Sielunmaisema

Härkämäessä tuli jälleen kerran vierailtua, etäkopin myötä toki fyysiset paikallaolot on vähentyneet roimasti mutta nyt innostuin muutaman kaverin kanssa lähtemään ihan havaintojakin tekemään. Järkkärin pistin napsuttelemaan kalansilmäobjektiivin kanssa pihalle observatorion eteen jotta saisin yöstä muistoksi timelapse videon. Hyvin huomaakin että meidän kopissa on kovin autiota kun laitteet tekevät siellä työtään, sen sijaan harrastajia pyörii pitkin yötä seuran tähtitornissa joka näkyy oikeassa laidassa. Siellä havaittiin Marssia sekä monta hienoa syvän taivaan kohdetta. Mainittavimpana ehken kissansilmäsumu joka oli seuran 16″ Meadella ja suurella suurennoksella varsin hieno kohde, joskin pieni. Värejä kuitenkin erottui ja kohde oli selvästi sininen, keskustähtikin oli helppo bongata sekä aavistus yksityiskohtia sumun epäsäännöllisestä muodosta.

Sillävälin kun harrastajajoukko palloili pitkin taivasta seuran kaukoputkella ja vielä sen jälkeenkin kun yölliset pitsan paisto talkoot olivat alkaneet kaukoputkeni videon vasemmassa laidassa teki vielä työtään kuten myös naapuritolpan toisen harrastajan kaukoputki. Minun kohteena oli Kassiopeian tähdistössä sijaitseva Westerhout 5 – tai tutummin Sielusumu. Tämä kohde on yksi minun henkilökohtaisista lemppareistani, sillä se on todella kaunis ja sisältää paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia jotka harvoin pääsevät oikeuksiinsa jos kuvakenttä on liian laaja. Lähikuvissa kohde muuttuu kolmiulotteisemman näköiseksi. Tämä oli myös oma tavoitteeni, sillä nythän observatoriossa oli kuppaisen järkkärioptiikan sijaan varsin teräväpiirtoinen linssikaukoputki jolla nuo yksityiskohdat olisi mahdollista saada esiin.

Valotusaikaa kertyi 14 tuntia kahdelta eri yöltä. Kuvasin ensin kapeakaistadataa 36x300s H-alphaa, sitten 60x300s OIII ja samanverran SII dataa. Näiden lisäksi kuvasin myös tunnin R, G ja B suotimin, sillä kapeakaistakuvien käsittelymetodin olen muuttanut niin että varsinaisesta kapeakaistakuvasta poistetaan Starnet -työkalulla tähdet jonka jälkeen sumun värimaailmaa, kirkkautta ja kontrastia on helpompi säätää ilman että tähtikenttä kärsii muutoksista. Sen jälkeen kun lopputulos miellyttää silmää PixInSightista löytyvällä PixelMath -työkalulla on helppo lisätä kuvaan RGB tähdet edellämainitusta datasta. RGB suotimilla kuvatuissa kuvissa on paljon enemmän tähdistä tulevaa signaalia verrattuna kapeakaistaan jolloin tähtikenttä on rikkaampi ja myös luonnollisemman värinen. Kapeakaistassa taas sumun kontrasti on aivan eri luokkaa joten tällä kikkakakkosella saadaan molempien valotaajuuksien parhaat puolet esille kohteesta.

Espritin ensivalo

Kesällä tuli uusittua observatorioon kalustoa oikein urakalla. Nyt kun itse koppi on todettu hyvinkin varmaksi tietotekniikan ja kattomekanismin suhteen niin investointeja viitsi tehdä ihan eri innolla. Itävaltalaisen alan firman ovipumppu kävi ja ovelle ilmaantuikin parissa viikossa upouusi SkyWatcher Esprit 100mm f/5.5 -linssikaukoputki.



Kyseisen lafkan henkilökunta teki vielä optisessa penkissä hienosäätöä putkelle jotta siitä saataisiin mahdollisimman laadukas optisesti. Tulos ei kyllä pettänyt ja putki on verrattain pienestä apertuuristaan silti todella skarppi. Myöskin tehtaan tarkennin tuntuu olevan varsin hyvä, vaikka SW ei tunnetusti olekkaan mikään premium merkki. Mutta näkyy ne kiinalaisetkin osaavan tehdä laatua kun sopivasti ruoskitaan.

Putken hankkimisen jälkeen vaihtui toki myös jalusta. Vanha HEQ5 ei olisi enää ollut kovin tukeva painavan linssiputken kanssa joten ostin sitten käytetyn EQ6 sille kaveriksi. Siitäpä ne ongelmat sitten alkoivatkin eivätkä ole vielä tähän päivään mennessä selvinneet. Jalustassa tuntuu olevan tuntiakselin suuntaista vapinaa aina kun se seuraa. Sitä ei silmin voi havaita mutta PHD2:lla se on helposti mitattavissa sekä tietenkin kuvissa se näkyy suttuisina tähtinä. Tämä toki vesittää sitten koko idean skarpista tähtikuvausoptiikasta jos putki seilaa parin sekunin välein satunnaiseen suuntaan. Ongelmaa ratkoessani konsultoin monta muutakin harrastajaa joilla tiesin olevan kokemusta samasta jalustasta ja lopulta Erikin kanssa käytiin koko jalusta pala palalta läpi kun mitään muutakaan vaihtoehtoa ei enää jäänyt. Tehtiin vaikka ja mitä säätöjä useana päivänä ja lukemattomia tähtitestejä ongelman löytämiseksi, tuloksetta. Konsultoin myös jalustan myynyttä henkilöä, sieltä suunnasta tuli melko nyrpeä vastaus kun hän ei ollut ongelmaa koskaan havainnut. No se on toki ihan ymmärrettävää kun jalusta oli kaupanteon jälkeen kuukausitolkulla minulla varastossa odottamassa pimeitä iltoja ja uutta kaukoputkea. Nyt kyseinen laitos on lähtenyt kolmannelle osapuolelle huoltoon jossa vika toivottavasti selviää. Jos ei, niin taitaa päätyä verkonpainoksi.



Alkuun luulin että tässäpä tämä kausi sitten olikin. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä seuran puolelta sain yllättäen ja pyytämättä lainaan samanlaisen jalustan jolla ei kuulemma ollut käyttöä näin korona-aikaan koko talvena! Into projektiin palasi ja lopulta pääsin ratkomaan niitä pieniä ongelmia joita uuden kaluston pystyttämisessä on. Alkuun tarkennin ei jaksanut liikutella painavaa kamerapakettia mutta sen sain ratkaistua uusilla välityksillä ja suodinpyörästä löytyi pieni softavika. Myös guideri täytyi vaihtaa sillä se ei ollutkaan yhteensopiva Windows 10 -käyttöjärjestelmän kanssa. Nämä kuitenkin tuntuivat ihan lastenleikiltä tuon jalustahelvetin jälkeen.



Etäobservatorion hyvä puoli on se että se kuvaa itsekseen silloin kun se toimii. Mutta huono puoli on tämä välimatka, sillä kaikkien näiden ongelmien ratkomiseen meni yli kolme kuukautta ja reilut 2000 kilometriä ajua kodin, rautakaupan ja Pilvilinnan väliä.. Uskotte varmaan että jossain kohtaa ei enää naurattanut istua atk:n ääressä katsomassa kun guidekäyrä näyttää hämähäkinseitiltä. Tämä käppyrä on siis ennen kun jalustalle oli mitään tehty ja niin naurettavalle kuin se kuulostaakin asia ei parantunut sen aikana juurikaan. Rasvojen vaihtamisella pientä rauhoittumista tuli mutta ei lähellekkään semmoista tarkkuutta millä tekisi yhtään mitään.



Vaikeuksien kautta kuitenkin pääsin voittoon, ja nyt uskallan jo julkistaa putken ensivalonkin. Kohteeksi päätyi NGC281, niinkutsuttu Pacman sumu joka sijaitsee Kassiopeian tähdistössä. Valotusaikaa kertyi 26 tuntia kapeakaistasuotimin ja tähtikenttää varten kuvasin tunnin RGB:tä. Halusin saada esiin myös sumun himmeitä ulko-osia jotka tuovat vähän repaleista lookkia ulkoreunoihin kello 12 ja 15 suuntiin. Tämän jälkeen onkin ollut pilvistä säätä koko marraskuun ja taitaa joulukuukin mennä samoissa tunnelmissa, mutta jospa keväämmällä olisi niitä kauan kaivattuja kuuttomia öitä.

Etäkäyttöisen observatorion rakentelua

Tovi on vierähtänyt siitä kun olen viimeksi postannut mitään – työt on vieneet leijonanosan ajasta joten luonnollisesti harrastukset jää taka-alalle. Senpä takia kesällä tuli puserrettua automatisoitu observatorio jotta edes tähtikuvausta voisi harrastaa. Kyseinen koppi sai nimekseen Pilvilinna ja se sijaitsee Warkauden Kassiopeian tiluksilla josta saimme yhdessä Erik Pirtalan kanssa vuokrattua observatoriolle pienen palan maata. Paikka on ihanteellinen sillä valmiina oli sähköt ja internet sekä seuran jäsenyyden tuomat muut edut kuten majoitus, keittiötilat sekä tietenkin sauna. Ihan korvaamattomia tekijöitä verrattuna johonkin landeböndeen kun tällaista projektia alkaa tekemään.

Itse rakennus on liukukattoinen, katon alla on U-urapyörät ja ne kulkevat L-rautaa pitkin. Kattoa liikuttaa autotallin ovimoottori jota taas käskyttää itsetehty kiinalaisista releistä kasattu ohjauselektroniikka. Koodinikkareita kun kumpikaan meistä ei ole käytettiin valmista USB-relepurkkia jossa on softa valmiina releiden aukomiseen yksitellen. Yksi rele on moottorin virralle, yksi suunnanvaihdolle, kaksi katon rajakytkimille ja loput oheislaitteille kuten vaikkapa flattipaneeleille. Näppärää kun ei tarvitse edes kalibrointikuvia käydä uusimassa vaan sekin hoituu etänä. Darkit ja biakset saa helposti koska molempien putkissa on oma darkkisuodin joka ei päästä valoa kennolle.

Ohjauselektroniikka on sijoitettu kahteen puulaatikkoon.

Alemmassa on UPS, netti sekä vasemmalla pieni musta laitekaappilämmitin joka termostaatin avulla pitää kotelon lämpimänä.

Kattomoottori

Rajakytkin, ketjuvetoa pehmennetään mekaanisella jousella. Vaijeri estää liian venymisen.

Rajakytkimen kontaktina toimii metallinen jousitettu keppi. Silloin katto ei voi törmätessään hajottaa rajakytkintä.

Kiskojen viertä kulkee sulanapitokaapeli joka estää lumen kertymisen.

Virransaanti on varmistettu UPS -varavirtalähteellä sekä 12 voltin lyijyakulla. UPS pitää tietokoneet hengissä ja akusta saa virtaa kattomoottori. Heikompi lenkki on tietokoneet, sillä kattoa taitaa saada rullailtua täydellä akulla kuutisen kilometriä.

Sisällä on kaksi kaukoputkea, joista oikeastaan vaan toisesta osaan syvällisemmin kertoa koska toinen on luonnollisesti Erikin. Kameraoptiikka ja laajat näkymät on houkuttanut jo tovin, sillä moni kohde näyttää niin erilaiselle todella laajalla kentällä. William Opticsin tekemän leveän Vixen -kiskon päälle sai pienellä vaivannäöllä ja monella backfocuksen mittaustuokiolla Canonin 70-200mm f/4L:än. Sen perään suodinpyörän etsiminen oli yhtä tuskaa sillä kauhean moni suodinpyörä ei ole todella ohut ilmeisistä syistä (pitäähän ne suotimetkin sinne saada). Kanssaharrastajan vinkistä löysin QHY:ltä sopivan. Vain 15.5mm backfocusella varustettu fillari kilahtikin postiin parissa viikossa jonka jälkeen pääsin kokoamaan kalustoa.

Kyseisen optiikan tarkentaminen automaattisesti ei myöskään ole ihan triviaalia, joten DIY tarkennuksen tekeminen oli myös työn alla. Päädyin lopulta Follow focus -tyyppiseen hammashihnaan jota videokuvaajat käyttävät ja sen perään nyysin vanhasta EQ6 moottorista sopivan rattaan joka on kiinnitettynä tavalliseen USB_focus V3 -moottoriin ja ohjaimeen. Systeemi on ollut perhanan hyvä, vaikka itse sanonkin. Hammasveto ei luista sekä siinä on olematon klappi – ja SGP:n tarkennusautomatiikka hoitaa sekin pois päiväjärjestyksestä ilman että kuvaajan edes tarvitsee siitä välittää.

Noh, mitäs tämmöisen rakentaminen kustantaa ajassa ja euroissa? Itse koppihan ei ole kovinkaan kallis. Parilla tonnilla selvittiin kaikkine hiluineen – poislukien toki kaukoputkien hinnat. Aikaa sen sijaan meni about jokainen kesäviikonloppu, noin 25 päivää jos lasketaan 10-14h työpäivissä pelkästään. Meillä oli ideana tehdä aina paljon kerralla jotta matkakulut pysyisivät jotakuinkin järkevänä kun paikka kuitenkin sijaitsee yli reilusti 100 kilometrin päässä kummankin tekijän kodista. Mutta työ tekijäänsä kiittää, tällä kaudella pelkästään Pilvilinnalta on molemmille tullut huimat määrät valotustunteja vaikka painiskelua on ollut myös kaukoputkien automatisoinnissa. Pikkuhiljaa palaset kuitenkin loksahtelee paikalleen ja tässä on muutamia tuotoksia.

Sydän ja sielusumu. Kokonaisvalotusaika kapeakaistasuotimin 22 tuntia.

Ajomiehen sumuja. Kokonaisvalotusaika kapeakaistasuotimin 15,5 tuntia.

Simeis 147 – supernovajäänne. Valotusaika H-alpha suotimella ~19 tuntia.

Pohjois-amerikka-sumu. Kokonaisvalotusaika H-alpha suotimella 2 tuntia. Kirkas kohde oli helppo ensivaloksi. 🙂

DIY salamatriggeri

DIY eli tässä tapauksessa kopioi se itse – mutta hyvä ideahan kannattaa kannattaa laittaa kiertämään? Avaruus.fi -foorumilla vanhasta ketjusta bongattu kytkentäkaavio ja rakennusohjeet herätti mielenkiinnon. Etenkin kun nykyisin käyttämäni Patchmasterin triggeri on ollut hintaan nähden huono ostos. Triggeri kyllä toimii, mutta ainainen säätäminen herkkyyden kanssa on täyttä tuskaa välillä jos kontrasti taustan ja salaman välillä on pieni. Muut herkut, kuten timelapse ominaisuus houkutteli tämän alunperin ostamaan vaikka alkuperäinen Lightning trigger lienee se triggerien settikuningas. Rahalla saa ja hevosella pääsee.

Mutta mitä jos ei omistakkaan rahahevosta, ei halua maksaa itseään kipeäksi Lightning triggeristä tai alkaa arpomaan turkkilaisen nyrkkipajan tuotteiden kanssa josko kohdalle osuisi toimiva kapine? Itse tehty triggeri kiinavalikoiman osista ei maksa juuri mitään, koodausongelman meille uusavuttomille on Pnuu ystävällisesti jo ratkaisut valmiiksi. Joten itse kapine on helpohko toteuttaa jos vain kolvi pysyy kädessä. Viisitoista euroa ja varmaan saman verran tunteja myöhemmin saatiin Pallopanoraamablogin kanssa aikaiseksi tälläinen kapine.

Valmis triggeri, ylemmässä kotelossa on elektroniikka ja alemmassa paristo.

Triggeristä on jätetty kaavion ledit pois (yksi kuvassa testiä varten).

Mitenkäs tämä pärjää käytännössä 200 euron Patchmasteria vastaan? Koska kotimaassa ukkosia ei pahemmin tammikuussa näy, piti testi suorittaa pienellä ledilampulla. Kävelin valaistun huoneen päähän ja aloin systemaattisesti metrin välein väläyttämään lamppua kohti triggeriä viisi kertaa putkeen. Jos triggeri reagoi kaikkiin viiteen mittasin etäisyyden. Patchmaster pääsi kolmeen metriin kunnes huteja alkoi tulla 50% herkkyydellä. Herkkyyttä en nostanut tuon yli koska käytännössä triggeri napsisi koko ajan kuvia oikeassa tilanteessa (salamoi tai ei), jos herkkyys olisi täysillä. Seuraavaksi vuorossa oli itse kyhätty Bustola Trigger™. Identtisessä valaistuksessa kameraa liikuttamatta tulos oli 8,5 metriä! Eli aika paljon herkempi kuin kaupallinen versio, lisähuomiona myös se että hutilaukausten ja peräkkäisten turhien ruutujen määrä oli merkittävästi pienempi. Mielenkiintoista nähdä miten hyvin triggeri toimii tositoimissa ensi kesänä, siis olettaen että kaikki ukkoset ei kaarra suomenlahden settipolkua pitkin Pietariin.

Huti ja osuma

Näin sitä helposti taas saa muistutuksen että vaikka ennuste näyttäisi pitkän aikaa samaan paikkaan ukkosia, voi se silti viime hetkellä pompata aivan eri paikkaan. Näin kävi pari päivää takaperin, ajelin Paltamoon asti odottelemaan ensimmäisiä soluja. Tutkassa alkoi kuitenkin näkyä aktiviteettia paljon etelämpänä, Pielaveden ja Kiuruveden välillä. Ennuste päivittyi ja kuinka ollakkaan kaikki ukkoset olivat siirtyneet siinäkin melkein takaisin Kuopioon.. Onpa kiva!

Kauhealla kiireellä kamat kasaan ja takaisin etelään. Taktinen 200 kilometrin hienosäätö todellakin kannatti sillä ukkosia alkoi nousta melko nopeassa tahdissa. Ensimmäinen solu pullahti Vieremän pohjoispuolelle. Iisalmessa odotellessani se oli helppo kohde.

Päivän ensimmäinen solu

Edessäpäin oli melko piirteetöntä, silti kivasti salamointia.

Tämän solun kuoltua tutkassa näkyi kaksi varsin voimakasta ja pistemäistä sadealuetta. Pohjoisempi olisi matkannut Kajaaniin ja eteläisempi taas oli aavistuksen Kiuruvedeltä pohjoiseen. Päätin lähteä eteläisemmän perään ja se oli oikea ratkaisu. Solusta kehittyi melko nopeasti runsaasti salamoiva, potentiaalinen supersolu jossa näkyi selvä hook echo.

Nousuvirtaus pyöri melkoisesti ja puurännissä ajelu sai ihan uusia ulottuvuuksia kun jouduin (vai pääsin) vähän turhankin lähelle. Puuskarintamaa sai ajaa karkuun noin 5 minuutin välein, kunnes joutui taas siirtymään ainakin kymmenkunta kilometriä pitkin kuppaisia hiekkateitä. Puurännissä syöksyvirtauksen ja jopa trombin mahdollisuus ei kuulu suosikkiaiheisiini ainakaan kovin läheltä katsottuna, joten ajelin niin kovaa kuin vain uskalsin. Jousitus oli paikoin aika lujilla, mutta kyllähän Volvo kestää? Harmi vain, että solun voimakkaimmasta vaiheesta ja myöskin parhaasta rakenteesta ei jäänyt kummaista dokumenttia kuvauspaikkojen puutteen ja karkumatkan hektisyyden takia. Pienen videonpätkän siitä kuitenkin sain autosta käsin. Se näkyy Youtubessa noin 6 minuutin kohdalla: https://www.youtube.com/watch?v=2ddUXG-f4Lg

26.7.2018 Pielavesi, syöksyvirtaus

Suppilopilvi vasemmalla alhaalla.

Vyörypilvi pilkottaa sateen seasta

Rotaatio oli tässä todella helposti havaittavissa paljain silminkin.

26.7.2018 Pielavesi, nousuvirtaus pyörii

Yösetsiä

Eipä kovin ihmeelliseltä näyttänyt ennusteet – mutta tutkassa alkoi kuitenkin tapahtumaan alkuillasta. Ensimmäinen solu huiteli tosin kovaa kyytiä kohti Joensuuta joten jäin vartomaan mitä lännempänä tapahtuu. Myöhemmin illalla Jyväskylästä luoteeseen alkoikin kipinöimään. Solu sai pontta matalapaineesta joka painoi sitä kohti koillista – suoraan ohi Kuopion pohjoispuolelta.

Vähän ennen puoltayötä olikin heikkoa salamointia tarjolla ja jopa hieman rakennetta. Vyörypilveksi nyt en vielä uskalla kutsua – mutta sinnepäin.

26.6.2018 Yövyöry

26.6.2018 Voimakkaan matalan synnyttämä yöukkonen

Sadeseinä

Mössööntyi kuitenkin, perinteitä kunnioittaen.

Superpäivä

Ukkosten suhteen on ollut melko vaisua, takana on kolme chasepäivää. Varsinaisesti ainuttakaan täyttä bustolaa ei ole tullut mutta kuuropilvissä jotka lässähtävät nenän eteen ei ole kauheasti kehumista – saati aineksia blogipostaukseen.
Maanantain ennusteet kuitenkin näyttivät aivan toisenlaista tilannetta, sääjargonista kiinnostuneet voivat lukea myrskyvaroitus.com:in kuvauksen tilanteesta täältä. Kyseessä oli melko pieni määrä konvektion käytettävissä olevaa energiaa, mutta siihen liittyi myös kovat tuuliväänteet.

Jo viikonloppuna seurailin melko tiiviisti säämalleja, jotka ennustelivat maanantaille melko hyvää ukkospäivää. Luottamus ennusteisiin kasvoi ennestään kun myrskyvaroitus.com päivittyi sunnuntaina, ennustaen ns. low CAPE hing shear tyyppistä nauhamaista ukkosrintamaa joka kulkisi melkolailla pohjois-etelä suunnassa.

Havaintopaikaksi valikoitui Kotaharjun näköalatorni, kolmisen tuntia odoteltuani konvektio starttasi ennusteen mukaisessa aikataulussa. Ensimmäinen solu oli totaalisen mössähtänyt, se ei edes satanut kun se lipui ylitseni. Tässä vaiheessa alkoi hiipimään jo mielessä onko paikka sittenkin huono. Etenkin kun puolisen tuntia myöhemmin Iisalmessa alkoi näyttää lupaavalle ja evästauon yhteydessä toisen bongarin kanssa harkittiin jo vakavasti epätoivoista ryntäystä sen solun perään. Ei lähdetty kuitenkaan ja hyvä niin, sillä Siilinjärven pohjoispuolella alkoi tapahtumaan ja liikesuunta oli juuri passeli havaintopaikallemme.

Kun nousin torniin uudemman kerran katsomaan mitä horisontissa tapahtuu, sadeseinän sisältä alkoi paljastua struktuuria. Ensin epäiltiin vyörypilveä sillä siitä ei kaukaa oikein ottanut selvää mikä riekale on tulossa kohti. Vyöry se ei kuitenkaan ollut vaan juuri parhaalla paikalla pilven nousuvirtaus kehitti komean seinäpilven! En ole ennen nähnyt suomessa vastaavaa ja kokeneempienkin bongarien mukaan kyseessä on melko harvinainen ilmiö, oikeissa olosuhteissa tuosta olisi voinut tulla vielä trombikin – kai.

Seinäpilvi muodostumassa

Kuten kaikissa huonoissa mainoksissa sanotaan – eikä siinä vielä kaikki! Tämän ukkosen perässä oli tulossa melkein heti perään toinen mörkö. Rakeista valkea sadeseinä lähestyi ja (onneksi) tämäkin pilvi meni samaa reittiä kaartaen tornista ohitse. Katselupaikalta olikin aika hauska seurata kun lähimaasto saa oikein kunnon pesun ja linkouksen samalla kun itse pääsee ihailemaan solujen parhaita struktuureja ilman pisaraakaan vettä tai rakeita.

18.6.2018 Sonkajärven Supersolu

Raepommitusta horisontissa. Auton päälle ei huvita tuommoista ottaa, etenkin kun raepikselit huutaa hoosiannaa.

Näiden kahden jälkeen tällä paikalla ei juurikaan ollut hönkää tarjolla, joten vaihdettiin maisemaa kohti etelää jossa saatiin vielä kivan näköinen alasinpilvi kuvattua ennen kahvitaukoa ja kotimatkaa.

Päivän viimeinen solu osoitti jo hyytymisen merkkejä, ihan nätin alasimen silti jaksoi työntää.

Kurkkaa Youtubesta chasevideo: https://www.youtube.com/watch?v=3KnHPIAoyDY

Huhtikuun havaintoja

Laitepäivät on takanapäin ja vaikka havaintosäätä tapahtuman aikaan oli niukasti muutamia piirroksia sain tehtyä – vain perjantai aamuyö oli selkeää ja silloinkin suuren kosteuden takia taivas ei ollut täysin pimeä. Astrofoxilla kuitenkin oli ilo katsella Messierin luettelon kohteita vaikkei nyt mitään ”hardcore” havaintoja päässytkään kelin takia tekemään.

M10

M12

M60

M90

M107

Revontulia on myös näkynyt pitkästä aikaa – pienimuotoinen yllätysnäytelmä sattui kohdalle 9.4. Timelapsen samalta yöltä pääsee näkemään Youtube -kanavaltani.

Kerää koko sarja!

Selkeitä öitä on viime aikoina riittänyt niin ettei yksittäisen blogipostauksen tekemisessä ole oikein järkeä, niitä tulisi joka ilta. Tässäpä siis tavallisesta poiketen eri öiden havaintoja.
Kuuta olen kuvannut nyt melko ahkerasti, pakkasta on sen verran ettei omalle observatoriolle mökin lämmitykseen ja kaikkien kamojen roudaamiseen ole nyt kovinkaan paljoa intoa. Tosikuvaajillahan on onneksi asiat niin hyvin että ne valitsee vain mieluiset laitteet ja lampsii seuraavalle tornille tai kuvaavat suoraan kotisohvalta.

Alkajaisiksi 20. Helmikuuta kuvattu kuumosaiikki, en ole yleensä koko kuuta kuvannut mutta ohuehko sirppi on vielä datamäärältään järkevä käsitellä. Alkuperäisen kuvan resoluutio on n. 60mpix.

Huuhanmäen 12″ f/10 SCT, ASI1600MM-C, 850nm IR-pass

Kaksi päivää myöhemmin suuntasin jälleen Härkämäen observatoriolle, jossa syntyi komeetta ja supernovahavaintojen lisäksi ihan kiva kuva Messier 66 galaksista ja ”kysymysmerkkisumusta” (NGC 7822).

M66

NGC7822

C/2015 O1

SN2018PV

Jälleen kaksi päivää siitä tuli selkeää, koitin kuvata tähtiviirut eräässä venerannassa, yllättävän paljon se maapallo kerkeää pyörimään parin tunnin aikana. Tähtitaivas oli kuusta huolimatta aina yhtä kivan näköinen, näkyipä petäjien lävitse melko kirkas tulipallokin! Se oli tietysti juuri päinvastaisessa suunnassa joten itse kuviin siitä ei jäänyt sen enempää jälkeä kuin pierusta saharaan.

1D mark III + 8mm samyang

Seuraavana selkeänä yönä palasin takasin kuun pariin Huuhanmäelle, seeing oli melko hyvä ja nyt sain ensimmäistä kertaa näkyviin muutamia pieniä kraatereita Plato -kraaterin pohjalta. Visuaalisesti ne havaitsinkin viime helmikuussa. Silloin tosin ei ollut kuvausvermeitä matkassa.

Copernicus

Plato ja Sinus Iridum

Mitäpä olisi tämän blogin havaintoraportit ilman ”tylsiä käyriä” – kirsikkana kakun päällä tänä yönä Härkämäen vermeillä kuvattu uunituore valokäyrä (31) Euphrosyne -asteroidista. Valonvaihtelu on vain 0.03 – 0.04 magnitudia, se on toistaiseksi pienin ero jonka olen mitannut. Foliohattu päähän ja baanalle.

(31) Euphrosyne

Sääolosuhteet

Vertailutähti

Maksimipino

GRB 180205A – gammapurkauksen jälkihehku

5.2. tehtyjä havaintoja tämäkin, aluksi luulin että kohde ei näy lainkaan osavalotuksissa. Kumminkin pinotusta kuvasta se erottui ”selvästi”, kun vain venytti riittävästi.
Ottaen huomioon että kohteeseen on matkaa 9 miljardia valovuotta ei voi olettaa kovin upeaa lopputulosta. Havaittu se on kumminkin, kirkkaus lienee n. 19.5 magnitudin tienoilla. Pääsipä tämä myös Härkämäen observatorion uutisiin.

 

GRB 180205A