Hyvin alkaa tämäkin…

Joo-o, 2017 ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista. Vasta 8 päivää mennyt ja tässä lyhyt kertaus mitä kaikkea on tullut tehtyä.

Menin observatoriolle kuvaamaan, ennen sitä lämmitin mökkiä. Hella työnti savut sisään, kun sain sen vihdoin vetämään ja vältyin häkämyrkytykseltä kävin hakemassa lisää puita.
Housut halkesi.. Ulkonahan oli vain -25C pakkasta, hyvästä tuuletuksesta johtuen kannoin puut tavallista rivakammin sisälle ja kävin nykäisemässä agregaatin pyörimään. Ei mennyt kuin tunti ja kuinka ollakkaan öljyt oli tullut pihalle ja lohko haljennut.

No niin, se siitä kuvaamisesta / katselusta sitten. Läppärihän kyykkää tunnissa noissa pakkasissa ilman latausta. Purkaessani 100mm akromaattia jalustalta siitä hajosi kolmijalan lukotkin. Korkeuden puolesta se sopisi nyt hobitille.

Seuraavana päivänä suuntasin sitten Härkämäkeen kuvaamaan, ensimmäisenä iltana kupua kääntäessäni polvi meni sijoiltaan. Älä kysy miten tuo on edes mahdollista.
Niin, ja tätä kirjoittaessani kaadoin vesilasin näppikselle. Perkele että menee lujaa.

Vuoden viimeinen yö

Olipas 2016 lopetus ikimuistoinen, varsinainen grande finale. Observatorion katon aukaistessani taivaalla loisti häikäisevän kirkkaat helmiäispilvet kaverinaan Venus ja ohut kuun sirppi. Paremmaksi ei auringonlasku tuosta tule, jos minulta kysytään.

_mg_4440

Kirkasta keliä riitti peräti puoleen yöhön asti, kerkesin napsimaan vähän sitä sun tätä hevosenpääsumun nousua odotellessa. Hämärätaivaalta napsin pienen muiston kvasaarista CTA-102, 7.7 miljardin valovuoden päässä olevaksi kohteeksi näkyi se yllättävän kirkkaana. Luulin ettei se 3min osavaloilla vielä puhki menisi mutta niinhän tuo teki. Pitää tehdä fotometriaa joskus toiste lyhyemmillä valotuksilla nyt kun tietää kirkkauden.

cta-102-9x180s-l-edit

Seuraavana kohteena oli Sh2-188 – planetaarinen sumu kassiopeiassa. Se jää näin lyhyellä putkella aika pieneksi. Mikäpä planetaarinen ei jäisi.

sh2-188-19x180s-ha

Kirosin tässä vaiheessa itätaivaan korkeita puita, Orion oli jo noussut muttei vielä pariin tuntiin ollut mitään mahdollisuutta kuvata muuta kuin männyn neulasia. Pikainen googlaus, jos onnettomilla nettiyhteyksillä noin voi sanoa, ja kohteeksi päätyi IC417. Hyvin harvoin kuvattu ja laaja-alainen vetyrikas alue ajomiehen tähdistössä. Valokuvallisesti ajateltuna tästä tuli kyllä melkoinen hässäkkä, mutta tulipahan tehtyä.

ic417-51x180s-ha

No sitten itse asiaan, hevosenpääsumu vihdoin mateli puiden takaa pois ja pääsin kuvaamaan. Kuinka ollakkaan puoli tuntia myöhemmin PHD2 alkoi piippaamaan ”Guide star lost”. Vilkaisin taivaskameraan ja pilvilautta vyöryi päälle pohjoisesta.
Ajattelin jo ettei tätä kannata näin lyhyellä valotusajalla edes pinota. Koitin kuitenkin ja yllätyin hieman. Jos olisin entisellä setilläni kuvannut tätä kohdetta ja kuuden tunnin jälkeen plakkarissa olisi moinen kuva olisin ollut varsin tyytyväinen. Tässä siis valotusta tasan puoli tuntia.

b33-10x180s-ha

Hyvää uutta vuotta!

Tuttua huttua

Syksyn pitkäkestoisten pilvisten viikkojen aikana värkkäilin kaukoputkeni korjaimelle paremman kiinnityksen. Kävin sen eilen viemässä takaisin observatoriolleni ja yllätyksekseni taivas kirkastuikin!
Pikainen vilkaisu pilvikarttaan kertoi että ohuen ohut kirkas rakonen menee juuri itä-länsi suunnassa observatorion ylitse. Keliähän kesti aamuun asti vaikka alkuperäiset ennusteet olivatkin ihan eri mieltä.

Tällaisia näkymiä tällä kertaa, kaikille tuttu M42 sekä hieman erikoisempi supernovajäänne IC443 olivat illan kohteina. Hieman ongelmiakin oli, sillä Teamviewer ei suostunut versiosta 11 yhdistämään versioon 12. Hirmu kiva fiitseri sillä etäkäyttö loppui siihen ja piti istua koneen ääressä pakkasessa. Normaalioloissa ongelmaahan ei ole sillä kyseinen softa toimii netin ylitse. Minun observatoriolla ei ole edes kunnollista puhelinverkkoa joten kaikki menee sisäisessä verkossa lankaa pitkin jos on mennäkseen. Internettiin ei päässyt päivittämään lainkaan.

Joulupallot

23.12. säänhaltijat soivat pientä armahdusta ikuisuudelta tuntuvaan pilvilauttaan. Sopivasti ennusteet näytivät parin tunnin kirkasta jaksoa alkuiltaan, kuitenkin kävi niin että keliä jatkui puolille öin asti. Sinäänsä harmi että tuossa ajassa olisi kuuttoman yön voinut käyttää kuvaamiseenkin.

No, onni onnettomuudessa sillä visuaalihavaintoja tuli tehtyä Huuhanmäeltä taas ihan urakalla. Illan kohteina oli mm. M57, M27, M1, M42, NGC7662, NGC2392, NGC6826 sekä muutama kaksoistähti: Zeta Pisces ja Gamma Aries. Koitin myös etsiä valkoista kääpiötä Van Maneen 2 mutta en sitä varmaksi löytänyt. Tein ympäristön tähdistä pikaisen piirroksen ja totesin että se olisi ollut kentässä aivan oikeassa laidassa mutten sitä tietoisesti havainnut.

Kaikista NGC kohteista tein piirrokset, keli oli kehnohko läpinäkyvyyden suhteen sillä pohjoisesta nousi jotakin höttöä ilmaan revontulten lisäksi. Onneksi kaksoistähdet ja planetaariset sumut ovat melko antoisia huonollakin kelillä, etenkin kun nyt seeing tuntui olevan jopa minuutteja erinomainen. Kuitenkin pääosin perinteisen huono.

Hyvvee joolua ja oekeen onnellista uutta vuotta!

Havaintoja Härkämäeltä

Pikkuhiljaa on hiipinyt enemmän mieleen pienien kohteiden kuvaaminen, omalla laitteistolla se on vain haave ja Huuhanmäeltä ei valosaasteen takia oikein pysty tekemään aurinkokunnan ulkopuolisista kohteista mitään havaintoja. Lisäksi en ainakaan näissä pakkasissa aio alkaa säätämään kiinavalmisteisen jalustan ja umpisurkean guidekameran kanssa.

Lääke löytyi etelästä:
20161203_145701

Varkaudesta löytyy moinen rakennuskompleksi, tuutteja on vähän joka lähtöön, etäkäyttö lämpimästä on mahdollista ja seuranta on vähintäänkin loistavaa. Eipä tuohon siis paljon jää kaipaamaan kun roiskii menemään 10min osavalotuksia vajaan 4 metrin polttovälillä. Alla olevat kuvat on kuvattu Härkämäen ykköstornissa sijaitsevalla Paramount ME jalustalla jonka kyydissä on Meaden 16″ SCT ja SBIG STT-8300 kamera.

M102-RGB-processed01-tiffiii.jpg

M102 – (20x600s RGB)

master-ha4-5h-stf-tiffi

Seuraavana kohteena oli ikuisuusprojektini, erittäin himmeä planetaarinen sumu KjPn8.

c6-33x600s-oiii

NGC6543 – kissansilmäsumu (33x600s OIII + ylänurkan kuvaan 13x30s L)

ngc1514-oiii6x600s

NGC1514 – kristallipallosumu (6x600s OIII)

m1-ha-9x600s

Messier 1 – Rapusumu (9x600s Ha)

Dobsonin ensivalo

Viime yönä viimein taivaat aukeni ja sen myötä pääsin koeajamaan uutta putkea. Pakkastoimivuus jätti hieman toivomisen varaa – huoneenlämmössä jalusta nimittäin kääntyi paremmin. Etenkin ylös – alas suunnassa oli hieman nykimistä. Ei mitään mikä estäisi havaitsemisen kunhan suurennukset malttaa pitää kohtuullisena. Varmaan pieni tujaus voiteluainetta tekisi tehtävänsä. Myöskin huomasin ettei toinen pääpeilin tuulettimista toiminut lainkaan, pitänee avata se ja katsoa onko kuljetuksen aikana irronnut jotain oleellista.

Tarkennin toimi edelleen hyvin ja jopa kaikki kolme okulaariani (SkyWatcher Panaview 32mm, William Optics SWAN 20mm ja Baader Morpheus 4.5mm) tarkentuivat ilman ongelmia. Vain Morpheus tarvitsi aavistuksen loittoa (2″-1.25″ kuristin väliin) tarkentuakseen. Backfokusta jäi kaikilla okulaareilla runsaasti.

No, mitenkäs sitten itse kohteet verrattuna 20 senttiseen f/6 putkeeni? Andromedan galaksi oli selvästi kirkkaampi ja pölyjuovat näkyivät paremmin, myöskin se muuttui pienelläkin suurennuksella rakeiseksi. M13 kävi sama efekti, utupallo sai pienelläkin suurennuksella heti lisää detaileja ja kirkkautta.

dobson

Messier 1 näkyi myös kirkkaampana, muttei vieläkään näyttänyt oikein miltään. Osasyyksi väitän kuuta ja läheisen kodan ulkovaloja. Keli oli myöskin vähän niin ja näin, tähdet vilkkuivat yli 40 asteen korkeudessa ja kuuta vilkaistaessa se poreili kuin kiehuva vesikattila. Migreenikin iski kesken havaintojen. Tekosyitä siis riittää tyypilliseen tapaan. 🙂

Kaikenkaikkiaan jos hakusessa on halpa ja iso putki nämä Explore Scientific dobsonit ovat ihan hyvä valinta. Joitakin lapsuuksia on mutta pitää huomioida hinta. Hyvää ja halpaa kun ei taida olla olemassakaan.

Illan kohteina oli: M27, M13, M57, M31, M1, M36, M37, M38, M42, M78, M45. Kuten ehkä tarkkasilmäisimmät huomaavat GoTo ihmiselle tähtihyppely vaatii hiukan totuttelua, mitään vaikeampia en nyt alkanut etsimäänkään vaikka jäi kyllä Messier 15 näkemättä kun ei löytynyt sitten millään. Ensi kerralla sitten.

M1.jpg

Tuut tuut

Uusi tuutti ilmestyi matkahuollon kautta kotiovelle tänään. Puhtaasti visuaalihavaintoja varten hankittu, Explore Scientificin 12″ dobson. GoToon tottuneella onkin nyt uusi murhe kun kohteet pitää löytää hartiavoimin.

Toisaalta putkea itse kääntelemällä oppinee tähtitaivasta paremmin kuin sohvalla öllöttämällä. Siitä puheenollen kiinassa valmistetuksi kaukoputkeksi yllätyin miten helposti putkea voi käännellä. Sivusuunnassa yksi sormi riittää ja pystyakselikin menee vielä kun vähän yrittää. Pääpeilille on sisäänrakennetut tuulettimet jotka kierrättävät ilmaa pääpeilin laatikon sisällä. Toinen puhaltaa ja toinen imee ilmaa sisään.

Muutenkin mekaniikka tuntuu olevan kohdallaan, kerrankin osat ovat metallia eikä muovia. Putki on myöskin ”kevyt”, vain 32kg. Jos verrataan lähimpiin kilpailijoihin niin SkyWatcherin vastaava painaa noin 40kg, Meade menee aika lähelle 36kg painolla.
Kokonaisuus menee melkolailla kompaktiin tilaan. Puolisen metriä korkea pino ja muutama trussitikku päälle. Henkilöauton kontiin kokonaisuus menee heittämällä, putken yläosalle vaan saisi olla suojukset jotta apupeili olisi paremmin suojattuna kolhuilta.

Loppusanat? Kyllä, kiinassakin tehdään hyviä tuotteita kun riittävästi ruoska heiluu.tuutti