Galaksit räjähtää

Härkämäellä taas kerran, tällä kertaa päätin tehdä muutaman ”nätin” kuvan vaihteeksi tutuista kohteista. Ajokoirien tähdistössä on muutamia kivoja galakseja ja se on sopivasti korkeallakin.

Seeing oli pitkälti vaihtelevaa ensimmäisenä yönä, FWHM näytti n. 8-10 luokkaa kunnes tunti ennen pilvien saapumista tulikin paras seeing jota minä olen taltioinut Härkämäeltä. FWHM 5.1 – 5.4 vähän yli 50 minuutin ajan! Siitä ei kuitenkaan juuri ollut iloa, päin vastoin haittaa sillä sinisen kanavan tähdet olivat paljon pienempiä kuin punaisen. Pinotessa se taas aiheutti värivirhettä tähtiin. Onneksi se oli helppo poistaa Lightroomissa.

M51-LRGB-STF-Edit-Edit

Messier 51

Seuraavana yönä keli oli keskiarvoltaan selvästi parempi, ilmakehä oli melko rauhallinen ja data tasalaatuista. FWHM oli 7-8 luokkaa. Kohteeksi valikoitui valasgalaksi.

NGC4631-masterLRGB-STF-Edit-3

NGC4631

Valasgalaksin suunniteltujen kuvausten jälkeen vilkaisin taivaskameraa, siinä lipui pilvilautan raja jo selvästi kohti zeniittiä. Kerkesin kuitenkin vielä kuvaamaan kokonaista kahdeksan minuuttia komeetta 41P/Tuttle-Giacobini-Kresak:ia ennen pilvien saapumista. Onpahan ainakin kaikki kuvausaika hyödynnetty.

integration

Comet 41P/Tuttle-Giacobini-Kresak

Havaintoja Maaningalta 19.3.2017

Pistetäänpäs vielä sunnuntain havaintoraporttia kehiin. Kävin Maaningalla pitkästä aikaa, heti alkuun ongelmaksi muodostui tienpätkän kunto joka johtaa parkkipaikalle. Auraamatonhan se oli joten putkea joutui kantamaan 20 metriä autolta, eipähän tullut kylmä putkea pystyttäessä. Myöskin Murphy maalaili hiukan piruja taas seinälle, kun aukaisin pääpeilin laatikon humahti se hetkessä huuruun! Piti purkaa apupeilille rakentamani tuuletin ja puhallella sillä peili puhtaaksi.

Pienen jumppatuokion arvoista se kuitenkin oli, pääsin jonkinlaiseen flow tilaan ja löysin yllätyksekseni aika ison määrän kohteita ulkomuistista: 26 Messieriä,  kolme NGC galaksia sekä kuusi kaksoistähteä. Granaattitähteä katselin myöskin. Piirsin myös M97 ja M108 kaksikon. Havainnot täytyi lopettaa puolen yön kieppeissä kun apupeili alkoi jäätymään – eipä havaintohorisontissa oikeastaan kohteita enää ollutkaan jotka olisin ilman tarkempia karttoja löytänyt.

Galaksihavaintoja Oinosenmäeltä

En ole juuri hyvissä olosuhteissa päässyt omaa dobsoniani käyttämään. Nyt innostuin kuitenkin, kun kuuton yökin oli tulossa (ja kuvausputki remontissa). Puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuin Oinosenmäen päälle, sieltä on melko hyvä havaita vähän joka suuntaan ja valosaastettakaan ei ihan tuhottomasti ole.
Pystyttelin dobsonia ja samalla viimeiset pilvilautan palaset lipuivat ohi. Juuri kun olin saanut kaiken valmiiksi niin nousi minuuteissa aivan jumalaton sumu – edes Jupiteria ei näkynyt! Onneksi se hälveni yhtä nopsaan kuin tulikin ja kympin maita pääsi jo havaitsemaan. Illan teemana oli galaksit, joten tässäpä näitä.

M106 oli positiivinen yllätys, se on hieman erikoisen mallinen visuaalisesti. Keskusosa muodostaa hieman venähtäneen S mutkan ja ympärillä on himmeämpää töhnää. M109 oli taas näitä perinteisiä utuläiskiä. Leijonan kolmikon NGC3628 sisällä näkyi selvä tumma juova, ei ihmekkään sillä hampurilaisgalaksiksi tituleeraavat maailmalla. Euron juusto ja kola jäillä?

Fotometriatyöpaja 2017

Tähtikalliolla järjestettiin harvinaisempaa herkkua tänäviikonloppuna – oma tapaaminen fotometriasta kiinnostuneille. Aihe on erittäin mielenkiintoinen sillä ”kivojen kuvien” tieteisarvo on aika mitätön ja täysikuun aikaan on aina sama tuskailu kun ei oikein kapeakaistassakaan löydy mitään kuvauskohdetta johon ei tulisi puolen kuvan kokoinen gradientti kuusta.

Fotometriassa kuvien taas ei tarvitse olla mitenkään tasoiteltuja tai hyvän näköisiä, kunhan siitä saa mitattua kohteen kirkkauden. Tällä voidaan määrittää vaikkapa kohteen pyörähdysaika, seurata kirkkausennusteiden kehittymistä tai jopa mallintaa kappaleen muoto. Mahdollisuuksia on siis moneen.

_DSC0620

Allunan kamera on erittäin lineaarinen ja herkkä. Se soveltui tähän tehtävään todella hyvin kuusta huolimatta. Havaitsimme muuttuvia tähtiä (Delta Scuti) sekä komeettoja. Jälkimmäisistä ei ainakaan vielä ole käppyrää tarjolla sillä komeetat ovat todella vaikeita prosessoitavia valokäyräksi asti.

Allunan kuvaustiimi:
Kari Laihia, Veikko Mäkelä, Jorma Ryske, Timo Kantola, Janne Voutilainen, Tapio Lahtinen sekä allekirjoittanut.

Aurinkokuntatapaaminen 2017

Tähtikalliolla perinteiseen tyyliin järjestetty aurinkokuntatapaaminen sattui (jälleen kerran) kirkkaan kelin aikaan. Astrofoxilla tehtyjä piirroshavaintoja kertyikin aimo kasa, valitettavasti Allunan kupu temppuili ja sillä ei tällä kertaa havaittu isommalti.

Niin, ja ilmeisesti tein Suomen ensimmäisen visuaalihavainnon komeetta Johnsonista. Ainakaan Taivaanvahdissa ei ollut yhtään havaintoa joka ei olisi ollut valokuva. Nyt voi siis laittaa foliohatun päähän ainakin puoleksi tunniksi. 🙂

Ikuisuusprojektin pikkuveli

Taannoin kirjoittelin KjPn8 -planetaarisesta sumusta. Kun sen nyt olen mielestäni saanut riittävän hyväksi (kohteen himmeyden huomioiden) aloitin uuden kohteen kimpussa Härkämäen observatoriolta käsin.

Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Jones-Embersson 1, planetaarinen sumu Ilveksen tähdistössä. Etäisyys maahan on 1600 valovuotta ja sumun keskellä näkyy poikkeuksellisen sininen valkea kääpiö. Sinäänsä jo saavutus että koko keskustähti edes näkyy, sillä sen kirkkaus on 16.8 magnitudia.

Kalustona edelleen sama setti kuin KjPn8 kanssa, eli 16″ f/8 Meade SCT, Paramount ME ja SBIG STT8300M.

Ha = 24x600s
OIII = 10x600s
SII = 4x600s

je1

PLN164+31.1

Kohteen kuvaaminen on erittäin haastavaa värikuvaksi asti. Toki himmeät kohteet ovat sitä aina, mutta SII ja OIII valon puute suhteessa H-alphaan aiheuttaa käsittelyssä päänvaivaa. Varmaan tämä kohde vaatisi ainakin 4h Ha ja 6h OIII valoa lisää jos haluaisi jotain järkevää saada aikaan.

SII on tähtiä lukuunottamatta ihan toivoton. Kaikki allaolevat on ihan tappiinsa asti venytettyjä, invertoituja masterpinoja. Kuten arvata saattaa kohinanpoistoa oli pakko tehdä enemmän kuin laki sallii, lopputulos on aika muovinen.

Kuvasin myös samana yönä 4 Vesta asteroidista fotometriaa. Taaskaan ei tullut kokonaista käyrää, viime kerralla meni pilveen ja tällä kertaa tuli observatorion seinä vastaan. Kolmisen tuntia kuitenkin murikan pyörimistä taltioitui käyrän muotoon.

Kiitokset Veli-Pekka Hentuselle datan käsittelystä, omat taitoni eivät vielä siihen riitä. Viidakkorumpu kertoo että ensi kuussa olisi fotometriatyöpaja Artjärvellä. Jospa pääsisi sinne oppiin niin voisi alkaa itsekkin vääntämään käppyröitä.

4Vesta-1722017.png

Boring-Simon v2.0

Observatorioni kuvausputkelle suunnittelin jo kesäksi pientä tuunausta, toteutin sen kuitenkin jo nyt koska agregaatti on edelleen huollossa. Läppäri siis kyykkää pakkasessa tunnin parin päästä, eipä siinä kerkeä paljoa kuvaamaan.

Virtaa odotellessa kaksi pääasiallista ongelmaa tuli mieleen putken käytössä: tarkentaminen ja filttereiden vaihto. Kumpikin tapahtui käsipelillä alunpitäen, tarkentimen moottori pyöri käsikapulasta ja filtterit vaihdettiin lokeroon käsipelillä.

No olisihan se mukavaa jos kumpikin onnistuisi lämpimästä mökistä käsin. Tilaukseen siis lähti StarLight Xpressin 5 x 2″ filsupyörä ja Hauholta tarttui matkaan USB focus V3. Jälkimmäisen sovittaminen kaukoputkeen oli melko hankalaa kun en ihan periaatteesta halua maksaa 100 euroa sopivan mittaisesta alumiinin palasesta. Hyvät katteet varmaan noilla hinnoilla.

Muutaman tunnin turaamisen jälkeen näytti tältä. Putki tosiaan piti irroittaa ja koppi näyttää nyt melko autiolle. Kuvasta poiketen virittelen kopin seinään etäohjattavaa flättipaneelia.

Ihme kyllä innostuin myös hetkeksi kuvaamaan tähtiä järkkärillä, kun kerrankin opiskelujen ohessa siihen oli aikaa. Motokuskiksi valmistuminen vuodessa on aika kova vaatimus ja sen myötä koulutus on intensiivistä. Pitäisi kohta lähteäkkin iltavuoroon ja yrittää olla upottamatta konetta suohon.